perjantai 12. syyskuuta 2014

Loimulohi...

Sininen taivas tähdittää
yön kulkua.
Kuutamo vienosti hymyilee,
iltatuuli säveltää lounaasta.
Nuotioni kipinät saavat
ainoat äänet,
joita yön eläjät
kuuntelevat.
Yöperhonenkin siivitti ylilentonsa,
metsän arimmat katsoivat iltaamme.
Sudet ulvovat korkealta,
heillä on häämatka,
tuo yksinäinen susi,
joka kaveritta jäänyt,
katselee minua ja kahvipannuani,
se haluaisi olla
pari.
Juon noki kahfeet,
loimulohi maistuu.
Pohjanlepakko hoitaa kiusalliset
liitäjät.
  Asetun turvallein.
Reppuni tyynynäni.
Teltta suojaa sateelta,
yön rauhallisuus kuuluu uniini,
paria etsivä susi haaveilee,
suojelee uniani.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...