perjantai 12. syyskuuta 2014

piha koivu...

Olen syntynyt ajoillani,
kasvanut aikoinani.
Olen elämän mukana
kuljetellut.
Kaikkea nähnyt,
toisia asioita ihmetellyt,
toiset itselleni
sopineet.
Elämä on jokapäiväistä,
yötkin.
Katselen pihakoivua,
se on elänyt kauemmin,
se on elämäänsä
nähnyt.
Ei valita,
latvallaan heiluttelee,
rungollaan
pullistelee,
hälle elämä maistuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ylimääräiset,,

elä yksinkertaisesti sillä se ei tuota ylimääräisiä