Nostin sian orteen.
Teurastin keväisen possuni.
Siinä evääni riippuu
joutoajat.
Joulukinkkukin itseään
kankuttaa,
alatoopi pian muhentuu.
Toivon kylmempiä säitä,
jottei aarteeni itsessään
kypsyisi.
Kyl mieli haikena muistelee,
Onni-sikani oli kirkas silmä,
voileipäpaloille perso
röhkijä.
Hänet ensimmäisenä aamulla
tervehdin.
Nyt syömistäni Onni
oottelee.
Jotenkin en ole hyvällä
fiiliksellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti