perjantai 12. syyskuuta 2014

ranteen paksuus...

Odottelen itseni mukautumista
ympäröivään yhteiskuntaan.
Taidan olla ylijäämä kamaa,
en mahdu mihinkään
kokoluokkaan.
Oon metsänpoika
käpymetsien.
Elollani en liikennettä
haittaa,
Tanssipäivinäkin itseni
saatille vien.
Mulla ranteen paksuus
turvallisuutta luo,
metson kanssa, kun painia lyö.
Aamuaurinko akkunani takaa
huomenet suo,
hälle hymyt heilautan.
Yhteiskuntani on
pirtissäni,
hieman
pihapiirissänikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

pursuaa,,,

katso asioita itsenään, äläkkä tee niistä pienempiä suurempia, sillä silloin ne pursuavat käsittämättömiin