torstai 11. syyskuuta 2014

koti.

Koti.
Saavuin kotiini.
Tulin komioista konttoreista,
saavuin herrastelijoitten
kaupungista.
Tulin kotiini,
kotiini, jossa minä asun
vaikken kotona olisikaan.
Kotini on kauan sitten
harjaan nostatettu, sotien
rintamiestalo.
Kaupustelijatkin kiertävät kaukaa,
,mannet kauempaa,
 mutta minulle sydämmeni
kotopaikka.
Kotini joka nurkka on itseäni,
pihapiiri ulkomuotoni.
Kissani on talonmieheni.
Viistoista hiiren häntää
rappusilla.
Kiitän mirriäni,
silitän ja
keitän hälle
stroganoffia,
hänen herkkuaan.
Salakuljetin matkoiltani hänet,
pietarin hovit eivät kiinnostaneet,
mutta sikäläiset eväät maistuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...