sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

riennät...

Riennät,
vaikket osoitettas
tunne,
elät kulkiessais,
elämäsi viipottaa,
saapumatta minnekkän.
  Sinitaivas kattonas,
maankakara alusmaillas,
ilmavaa tuulta  kohentelet,
sateita väistelet,
päivänpaistetta siristelet.
  Elämää ympärilläs,
elämää aistit,
jälkeesi jätät,
olet luonnonluoma,
sinäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...