keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

kuvani...

Katselen itseäni,
lammenpinta näkee minut,
mustavalkoisena,
kasvoni aaltoilevat,
vesikirppu istuu otsassani,
minua naurattaa,
vaikka justiinsa olin
harmistunut,
minulta karkasi iso kala.
  Lumpeenkukka kauniisti itseään keinutta,
vesiheinissä pienet siivekkäät vipeltävät,
iltaaurinko lämmittää,
itikkaparvi keinuu pyrämiidissään,
aurinko heitä tansittaa.
  Laitan kalavehkeeni kasaan,
heilutan luonnonluomalle,
hymyilen kuvallenikin,
sekin minulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

hyvät hetket,,,

hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...