keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

kuvani...

Katselen itseäni,
lammenpinta näkee minut,
mustavalkoisena,
kasvoni aaltoilevat,
vesikirppu istuu otsassani,
minua naurattaa,
vaikka justiinsa olin
harmistunut,
minulta karkasi iso kala.
  Lumpeenkukka kauniisti itseään keinutta,
vesiheinissä pienet siivekkäät vipeltävät,
iltaaurinko lämmittää,
itikkaparvi keinuu pyrämiidissään,
aurinko heitä tansittaa.
  Laitan kalavehkeeni kasaan,
heilutan luonnonluomalle,
hymyilen kuvallenikin,
sekin minulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

älä riennä aikas ohi,,

älä riennä aikas ohi, äläkkä ahmi sitä mikä vast itämässä, huomisissa varttuvii, vaan elä hetkilläs, niinkuin luontopuut pensaat ja viljapel...