Maailma kukkii,
iltapäivätkin ,
kuljen taipalellain,
mutten näe
elämän terälehtiä,
enhän pysähtynyt,
enhän kerinnyt näkemään.
Näyteikkunat kirkkaasti
näyttävät,
en lankea,
mainoksethan hienoille,
minä vain itsenäin.
Synnyin itku kurkussa,
hymyillen meen
kanttarelleja metsästämään,
olen mustikkamaiden poikamies,
juolukoiden varjoisissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti