tiistai 28. heinäkuuta 2015

aitta...

Katseeni tuikkii,
suvituulen,
hyväillessä,
kesäaamun katveessa,
villiviini koristaa aitan seinää,
sinä katseeni vierähtää,
tuikkien ihastuu.
  Aitta iänikuinen,
tarpeeseen rakennettu,
villiviini saa kasvualustan rosoisesta
pinnasta,
joka  känsäisin käsin vuoltu,
takametsien ojanvarsilta,
torpparilain turvin kaadettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

silottaa,

pysyvät jäljet näkyvät vasta aikojen päästä, sillä nykyisyys silottaa nykyiset