sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

taivaanranta....

Taivaanranta punoittaa,
luontoäitee yöpuulleen vetäytyy,
kylän ainoa kollikisa jolkuttelee
raitilla,
huuhkaja huhuilee takametsissä,
korpimetsien alusmailla.
  Palaan katsikoilta,
tyhjää täys,
jätin katiskaan eilen särjen,
sekin oli kadonnut.
  Sateinen ilma,
tummanpuhuvat pilvet uhmaavat,
jalkani rientävät rivakammin,
kotini savupiipustta vaimea savu leijuu,
meen pehkuihini,
kotimökkini unimaille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...