torstai 23. heinäkuuta 2015

päiväni iltaan saapuu...

Päiväni iltaan saapuu,
mieleni rauhoittuu,
kehoni levähtää,
huokaisen,
tuntuu levollisemmalta.
Mietin jotain puolitärkeää,
mutten siihen sen enempää,
yritän jouhevasti laskostaa itseäni
yön syleilyyn,
unimaile autuaille,
kielomerteni ihanaisille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...