ketunpoikanen jolkuttelee pihassa,
hälle elämä aukeamassa,
pois kotoaan joutunut,
elantonsa itse hakemaan,
niin karu on luonnonsyli.
Ellet siihen pysty,
sinut syödään,
vaihtoehdot luonnon omat,
yksinkertaisen luonnikkaat.
Ihminen oikoo,
vanhatpojat peräkammareitten,
sätkää vääntävät äiteensä
eläkkeillä.
Nälkä heitä ei yllätä.
äiteensä syli yliarmollinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti