perjantai 17. heinäkuuta 2015

Maailma...

Maailma,
iso,
mut koloni pieni,
kotoni, enhän enempää
itseeni mahdutakkaan.
Uuvutan päiväsä itseni,
palaan kotiini,
omaani,
vuoteeni soma,
tyynyni armain,
siinä minun maailmani,
minun
kotoni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...