sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

lutjakkeet...

Lutjake tuo lutikka,
nitistin kaverinsa, mut
haki kolme kamuaan
tilalle,
nyt nauraa räkättävät
kurkihirren olalla,
pirttipöytäni ylisillä.
  Kalakukkoa syön,
lanttukukon siirsin syrjään,
siinä enempi lutjakkeita,
noita lutikan killisilmiä.
Eiväthän ne pahoo taho,
mut
nuorikkoni vauhkoontuu
ylen aikaa ja tahtoo
fiinimpää
elämää,
pois tahtoo kaupungiin,
pois tästä pirtistäni,
jonka omistaja oon kuudennessa
polvessa,
lutjakkaan lutikat ovat myös
alkuasukkaita.
Nyt miun pitäis tehdä valinta,
nuorikon herkut,
vai lutjakkeitten eväs toveruus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...