sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

haarapääsky...

Haarapääskysen poikanen
maassa vikisee,
lentonsa katkennut ennenkuin alkanutkaan.
Nostan kädelleni,
jutustelen,
kuulostelet,
pelkäätkin,
mut ymmärrän.

Suvituuli,
kiitos, että puhallat,
heitän poikasen tuulivirtoihin,
pelkään,
ettet saa otetta liitoosi,
mut
sinähän kultatipu osasit,
sait siipesi liitoon, sait ilmaa
siipiesi suojaan,
itken ilosta,
jää hyvästi ystäväin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...