tiistai 14. heinäkuuta 2015

oikku...

Syntymä on kuolemista
varten,
miksi  minut siihen
valjastettiin,
siksikö, etten tajuaisi,
vai oliko se luonnon oikku,
hetkien hairahdus,
ties mitä,
mutta väliajat vetelen
itsellein,
rippeet kaverellein.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...