sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

omantunnontuskissa...

Nukuin väljästi,
heräilin toistuvasti,
koirani nukkui sikeämmin,
osamme vaihtuneet.

Tunnontuskia,
omantunnon kolkutuksia,
niitä uneni haroi,
hikikarpalotkin
otsallani lorisi.

Olen unohtanut sinut,
elämän
sisältöni,
olen tullut nurkkasokeaksi,
olet tullut itseselviyytenä,
anna anteeksi,
tänään
ojennan itseäni,
ensi yönä osamme koiran
kanssa vaihtuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...