sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

sarastus...

Uinuva viljapelto,
oraalla vasta,
sumuinen verho leijuu,
kuulas aamu sarastaa.
Aamutuimaan koiran asioilla,
ennen aikojaan, illalla jäi
tekemättä,
mut
silloin en olisi tätä aamun sarastusta
nähnytkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...