torstai 9. heinäkuuta 2015

yön kasvot...

Yön kasvot lammen pinnasta
loistaa,
tummat sinitaivaan verhot
pilvittävät,
kuutamon neljännes kuvastaa,
lammenpinnassa kylkeään kääntää.
Heitän veteen lumpeen kukan,
siitä tasainen pinta säikähtää,
kuvansa väreilee,
kasvoni kuunvalossa
unelmoivat,
hiljaisuus koskettaa
mieleni hiljalleen yönselässä
kasvostuu..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...