Tuhannesti mietin,
tuhannesti
tuumaan,
kääntelen murhetta ylenympäri,
pyörittelen ja silittelen,
mutten murhetta iloksi
saa.
Mieleni haluaisi muuttaa muualle,
mut mihinkäs
murhe karkais,
mielessäin vaikka
maailmanääriin
kerkiäisin.
Annan ajan kulua,
annan elämän vanua,
ehkäpä murhekkin
tasoittuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti