lauantai 18. heinäkuuta 2015

saavun...

Kuljen vaikken aikaani näe,
kuljen vaikka iltani saapuu,
miksen voi levolle heretä,
sikiskö, etten vuodettani löydä.
vieraita vuoteita ujostelen,
niissä tyyny ei päätäni
uneta,
unimailleni levota.
Kuljen taipaleeni päähän,
katson tähtitaivasta,
rukoilen,
tunnen saapuneeni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

luontoherra,,

ihminen omistaa vain itsensä, mutta hänetkin väliaikaisesti, joten kannattaa olla hyvissä väleissä luontoherran kanssa