lauantai 18. heinäkuuta 2015

saavun...

Kuljen vaikken aikaani näe,
kuljen vaikka iltani saapuu,
miksen voi levolle heretä,
sikiskö, etten vuodettani löydä.
vieraita vuoteita ujostelen,
niissä tyyny ei päätäni
uneta,
unimailleni levota.
Kuljen taipaleeni päähän,
katson tähtitaivasta,
rukoilen,
tunnen saapuneeni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

itsenäsi,,,

mitä pidempään pysyt itsenäsi, sitä paremmin säilytät minäsi