tiistai 14. heinäkuuta 2015

vartoaa..

Kuljen tietäni, tietä, joka johonkin vie,
ohdakkeinen tieni.
Elonpolkuni
 kuljettaa myrskysäilläkin,
kesähelteillä tasaisemmin,
kuljetan  tietäni,
elämäni kaistaa,
jota ohjaa suojakaista,
eloni tieni.
Istahan pientareelle,
katselen,
huokaan ja helpotun,
mihis mulla kiire,
tieni kulkuani vartoaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...