keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

ukonilma...

Ukonilma,
taivas tummuu,
pilvet kiireisiä,
puitten latvat kumartavat, linnut
suojaan painautuvat,
mut
metsän kuningas,
karhu, rintaansa kutituttaa,
nyt alko marjakelit,
kahmii kourillaan mustikoita
maukkaita,
nenänpäänsäkkin siniseksi
värjäytti.
Ukonilma,
tul ja men,
mut karhusein köllöttää
pihaturpeessaan,
hällä masu täynnä,
miel mukavoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...