maanantai 6. heinäkuuta 2015

versomaa..

Maisemat,
ohiajavasta autosta,
taakse menevät,
liikennevirta kuljettaa,
kaunis iltapäivä,
säät  suosivat,
mutten näe pyhää kättä,
sitä
luonnon versomaa.
Olen kaupunkilainen,
maaseutulainen huvin vapaapäivinä,
nytkin kurttuotsaisena
kauppungiin ajaudun,
en taida mieltäni hyvittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...