maanantai 6. heinäkuuta 2015

rukoilin...

Rukoilin, mutten itseäin siunannut,
taivas pyyhkii otsaani,
olen syntisäkki,
käteni eivät kevyet,
maaliset kujeet hihoissain,
rukoilen, kun lapsena opettelin,
isämeidän,
älä aja ohitseni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...