maanantai 6. heinäkuuta 2015

kärpäslätkä....

Elämäni, minuthan synnytettiin,
itkin ja kirnuvoita maistelin,
pappi hätäsesti siunas, kätilö ojensi kihlasormuksensa,
hänhän
luoman kaunis kesäheinä,
mut kukkii pakkassäissäkin,
minut ulkoilmoille päästi.
Kapaloissa
hevosvällyjen,
nauroin,
oli kiva tulla elämään,
talvipakkaset kärpäset hätisti,
en tarvinnut kärpäslätkää,
nytkin iloisesti
hymyilen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...