sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

taivuttelen...

Taivuttelen nilkkojain,
olen pitkistynyt,
toivottomuuden
olosuhteiden vankikarkuri,
avopotilas,
ihan vaan iltapäivän
viettelijä.
Elämääni elostelen
sinitaivaan alusmailla, ihan itseksein
viettelen, eloni
huomista
vartoilen,
siten kupsahdan,
ties minne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...