torstai 9. heinäkuuta 2015

alasvaipuminen...

Epäonnistuminen,
alasvaipuminen,
koko elämän luhistuminen,
kauhea tuhoa,
elämän kiduksetonta
kuolemaa.
  Mut
jostain se viimeinen elämän kipinä
syttyi,
synnyin uudelleen,
olin menettänyt entisyyteni,
onneksi,
olin vastasyntynyt lapsi,
vailla entisyyden taakkaa,
mutta tiedostin kaiken,
elämäni alkoi nousta,
ihan itsestään,
ohjailin itsäni menneisyyden varjokukujilta uudempaa
elämää.
  Koskaan ei ole mikään
loputonta,
pitää vain antaa itsensä
nöyrtyä,
silloin elon kipinä
herkemmin syttyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

hyvät hetket,,,

hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...