sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

helistää...

Kävin koulut,
kiersin opinahjot,
korkeakulttuuria veisasin,
suurissa pöydissä päättelin,
rahataloutta silittelin,
niillä tulevaisuutta avartelin.

En ollut vapaa,
kaikkea muuta olinkin,
en ollut onnellinen,
vaikuttaja surumielinen,
en hymyillyt onnesta,
hymyilin tavasta.

Istun keinutuolissain,
ulosottomieheltä unohtuneessa,
omistan vain itseni,
menetin kaiken keinohymyineen,
nyt myhäilen,
enhän sittenkään turhaan
kouluja käynt,
kurjuutta kokenut,
nyt olen vapaa,
hymyni sydämmestäin
helistää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...