helistää...

Kävin koulut,
kiersin opinahjot,
korkeakulttuuria veisasin,
suurissa pöydissä päättelin,
rahataloutta silittelin,
niillä tulevaisuutta avartelin.

En ollut vapaa,
kaikkea muuta olinkin,
en ollut onnellinen,
vaikuttaja surumielinen,
en hymyillyt onnesta,
hymyilin tavasta.

Istun keinutuolissain,
ulosottomieheltä unohtuneessa,
omistan vain itseni,
menetin kaiken keinohymyineen,
nyt myhäilen,
enhän sittenkään turhaan
kouluja käynt,
kurjuutta kokenut,
nyt olen vapaa,
hymyni sydämmestäin
helistää.