sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

kohtalo...

Kohtalo,
tuimana odottaa,
hymyssäsuin vartoo,
kummallakohan minua,
vai olenko vain karikkoinen matalikko,
jota soutumiehetkin kiertävät.

En venaile,
veneilen elonivenhettä,
minulla on aikani,
nuoruuteni ui pois,
vedenpinnasta katsoo entinen nuori,
unelmiensa
uiskentelija,
nyt
hiljalleen kaislikko ohittaa,
venheeni kohti iltaaurinkoa
laskeutuu,
en souda,
elonvirta venhettäni
kuljettaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...