sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

erämaan tulet...

Erämaan tulet,
kaukana kaikesta,
lähellä elämää,
sielun sydäntä,
mielen mukavaisinta.
Äänet, joita kuulen,
eivät ääntele turhaan,
elinkehtoaan luonto keinuttaa.
Ikihongan harmaa pinta on ajan
päiväkirja,
aikojen alusta,
pieni kuusen taimi iloissaan latvaansa
heiluttaa,
ikihonka ymmärtää,
kololinnut koloistaan hymyilevät,
istun mättäällä,
elämän ihanaisessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...