Erämaan tulet,
kaukana kaikesta,
lähellä elämää,
sielun sydäntä,
mielen mukavaisinta.
Äänet, joita kuulen,
eivät ääntele turhaan,
elinkehtoaan luonto keinuttaa.
Ikihongan harmaa pinta on ajan
päiväkirja,
aikojen alusta,
pieni kuusen taimi iloissaan latvaansa
heiluttaa,
ikihonka ymmärtää,
kololinnut koloistaan hymyilevät,
istun mättäällä,
elämän ihanaisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti