perjantai 17. heinäkuuta 2015

ukonilma...

Ukonilma,
luontoäiteen pahatuuli,
luonto ilmojaan tuulettelee,
salamat sivalteloo,
vesi koskenaan lorisee,
tummuva ilma,
on ukonilma,
luontoäiteen
tuuletuspäivä.
Luontokappaleet suojaan
hakeutuvat,
linnut puiden suojiin,
kaikki tukea hakevat,
räystäät ihmisten niskavilloja
suojaavat.
  Ikiaikoja vanha pihakoivu,
vierellään hevonen sadetta pitää,
salama runkoon jysähtää,
koivu tulitikkuina pihapiiriin sinkoutuu,
hevoselta irtosivat kengät,
se ei koskaan toipunut.
Luontoäidin herttaiset kasvot,
niillä on
toinenkin mieli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...