Sylisi ei täyty koskaan,
mielesi kyltymätön,
nukutkin yli elämän,
ahneus,
komerosi täynnä,
vatsasi roikkuu napanuoran
tyngässä,
sinä äidin ja isin yliahne
vanhapoika.
Näit pulaajan,
et soutanut sen ylitse,
keräsit rannoiltaan kaiken irtoavan.
Nyt on yltäkylläisyyden vuodet,
yhäkin keräät, vaikket kaikkea
mahdutakkaan, sinulle jäi veriin,
ahneuttas et muistanut itseäsi
siitättää intohimojas kasvattamaan,
tahi
luontoäiteekö se heräs ja totes, että tämä
mallisto loppuu tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti