tiistai 14. heinäkuuta 2015

kuivattelen...

Kuivattelen eilistä,
tulipahan löträttyä,
muistelen itseäin
pihakoivun juuressa,
koivu, jolla on tunteet,
elämän näköiset.
Koppakuoriainen ylittää
ukkovarvastani,
joutuu kävelemään muidenkin
yli,
sitkiä
mustahuivinen ahertaja,
mitähän miettii,
ei kerro, en kysele,
kuivattelen itseäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...