sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

elämä kukkii...

Elämä kukkii,
nupuillaankin,
mutta useimmin kukatta
itseään varistaa,
päivällisille makuuttaa.
Elämä on henkilökohtaisen yhteistä,
ilman vierustovereita et näkisi
sysimustaa syysiltaakaan,
et aamuisin satakieltä kuulisi.
Elämä on kukka,
aikansa eläjä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...