perjantai 17. heinäkuuta 2015

ohikulkevat...

Yksinäisyys,
seuraan tottuneelle,
mielen myrkkyä,
yksinäisyydellä huolensa,
yksinäinen kantaa kaiken,
seurassa kevyempää,
mielikin huohahtaa.
Katson ohikulkeviä,
heidän kasvonsa eläväiset,
olonsa mukavaiset,
minä,
vain penkillä katselen,
yhä vain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...