puet...

Puet päällesi,
aamiaisesi tavanomainen,
usein ei lainkaan.
Menet töihisi,
teet, etkä valita,
joskus olet valittanut,
työttömänä puit itsesi,
eikä sekään aamuasi mullistanut.
  Mut huomenna
teet toisin,
nukut ylipitkään,
et anna unesi loppuvan,
olet kielomerten takaisilla
unimailla,
siellä missä
ihminen tuntee
itsensä osaksi
luontoäiteen maailmaa,
omaa elämääsi.