torstai 9. heinäkuuta 2015

puet...

Puet päällesi,
aamiaisesi tavanomainen,
usein ei lainkaan.
Menet töihisi,
teet, etkä valita,
joskus olet valittanut,
työttömänä puit itsesi,
eikä sekään aamuasi mullistanut.
  Mut huomenna
teet toisin,
nukut ylipitkään,
et anna unesi loppuvan,
olet kielomerten takaisilla
unimailla,
siellä missä
ihminen tuntee
itsensä osaksi
luontoäiteen maailmaa,
omaa elämääsi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...