keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

aamuinen...

Maalaismaisema,
kesäinen aamu,
ennen sarastusta,
siinä mieli pysähtyy,
ihastelee kauneuden
luomakuntaa,
luontoäiteen tekemää.
Sanoja ei tarvita,
aistit kaiken toteavat.
Viljavat vainiot,
aamuruskoinen taivaanranta,
lintujen soinnukkaat sävelet,
ketunpojan utelias katse,
jäniksen komiat korvat,
siilin arvokas kulku,
mieleni heräilee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...