lauantai 18. heinäkuuta 2015

tirsoille...

Aamu valkenee,
vaikken herännytkään,
valvoin yönselän yli,
yö,
vuorokauden ylärivillä,
aamu askeleen alempana,
päivä keskellä pyhäselkää,
ilta taasen jolkuttelee yöksi,
sinne yläriville.
Meen turvallein,
jotta näkisin kaiken,
tuntisin elämän,
unimaassa kirsikat kukkivat,
meen puun juureen tirsoille,
herään, kun kirsikat kypsyvät,
makoisilta maistuvat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...