tiistai 14. heinäkuuta 2015

hankikantoisia...

Näen, mutten ylety,
sormeni lyhyet, katseeni kantaa, muttei
syliini asti.
Olen yksin,
vapisen läheisyydestä,
virvon varvon,
mutta nyt
on heinäkuu,
oottelen täydenkuun taikaa,
kevään solisevia puroja,
pajunkissoja hankikantoisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...