lauantai 4. heinäkuuta 2015

aika...

Aika alkaa alusta,
päättyy ajallaan,
nyt on täysikuu,
keskiyö,
ajan yläpaikka.
Katselen itseäni ikkunan pinnasta,
heijastaa somasti,
en ole kuvani, tahi melkein.
olen yksin, aikani lyö keskiaikaa,
aamuun on aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

silottaa,

pysyvät jäljet näkyvät vasta aikojen päästä, sillä nykyisyys silottaa nykyiset