kela...

Ennen maailma suurempi,
valtameret myrskyä upottivat,
vuoret maanosia varjostivat.
Nyt maailma on nurkan takana,
hetkessä
ympäri elämän.
Ennen taudit vuoden vaelsi,
nyt hetkessä
tumman ja vaalean
nappaavat,
kituuttvat tokkuraiseksi,
eloonjääminen on
tohtorin kädessä,
vapinaa tuntemattoman.
Työtkin nurkista kadonneet,
nyt itämies huvikseen iltapuhteinaan
hommani hoitaa,
ennen minä hikipäisäin.
Ennen olin Kutzeitin miehiä,
nyt
isomman,
KELAN:n,
iso pulju, ei
konkurssin vaaraa.