perjantai 30. tammikuuta 2015

katselen...

Katselen,
näen tunnen ja
aistikkaasti
nuuhkasen,
elämän aamu sarastaa,
olen ihmeen
keskellä.
Taivaankansi ei ole kallistunutkaan,
kuten uneni
näytti,
varis, yksijalkainen
edelleenkin kissani selässä ratsastaa.
A, vot
minun on hyvä
päivään lähteä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...