perjantai 30. tammikuuta 2015

katselen...

Katselen,
näen tunnen ja
aistikkaasti
nuuhkasen,
elämän aamu sarastaa,
olen ihmeen
keskellä.
Taivaankansi ei ole kallistunutkaan,
kuten uneni
näytti,
varis, yksijalkainen
edelleenkin kissani selässä ratsastaa.
A, vot
minun on hyvä
päivään lähteä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

älä riennä aikas ohi,,

älä riennä aikas ohi, äläkkä ahmi sitä mikä vast itämässä, huomisissa varttuvii, vaan elä hetkilläs, niinkuin luontopuut pensaat ja viljapel...