iteksein...

Iteksein asustelen,
ihan omillain,
vieraita
vieroksun,
pasilleja karttelen,
pastilleja popsien.
Ikkunani näyttää tyhjää hankipintaa,
siinä aamutuimaan
herrastuomari käpytellyt,
metso kuherrellen.
Orava posket täytenänsä
mulle elämää vilkuttaa,
pähkinöistä häntäänsä
pörröttää.
Iteksein katselen,
mietin ja
tuumaan,
voisihan juttukaverikin
penkkiäni
nojata.