torstai 29. tammikuuta 2015

iteksein...

Iteksein asustelen,
ihan omillain,
vieraita
vieroksun,
pasilleja karttelen,
pastilleja popsien.
Ikkunani näyttää tyhjää hankipintaa,
siinä aamutuimaan
herrastuomari käpytellyt,
metso kuherrellen.
Orava posket täytenänsä
mulle elämää vilkuttaa,
pähkinöistä häntäänsä
pörröttää.
Iteksein katselen,
mietin ja
tuumaan,
voisihan juttukaverikin
penkkiäni
nojata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...