tiistai 27. tammikuuta 2015

minua vainotaan...

Ruokatunti,
pian syöty.
päiväni työstä taipuu,
unelmistani luopuu,
työ,
tuo
viettelyksen käsi,
viekoitteli minut
ahkeraksi.
Illaksi kotiin,
omaan huusholliin,
jossa kaikki
on jonkun muun,
paitsi
tyynyni ja
loimeni,
lämmin peittoni,
äidin peruja,
muut
osamaksuilla ja
pankin seinillä,
oi kristus, kun
minnuu vainotaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

älä riennä aikas ohi,,

älä riennä aikas ohi, äläkkä ahmi sitä mikä vast itämässä, huomisissa varttuvii, vaan elä hetkilläs, niinkuin luontopuut pensaat ja viljapel...