lääväni...

Runoilijat
puolihulluja,
kaksoisleukaisia,
elämänsä vinttikamarissa.
Huuhtelen käteni,
 samoilla talikoilla
syön ja luon
elämän lantaa,
lääväni on
brimitiivinen,
toukkia luonnostaan.
  Kevätkukat yhä vain,
ain mielessäin.
Nyt talvisäät,
pitkät kylmät puhurit,
mutta
kehäkukan tuoksu
minua kuljettaa.
Lääväni on elämäni,
synnyin
elämän selässä,
joskus lähden,
kehäkukkasten kera.