keskiviikko 21. tammikuuta 2015

isäsi...

Katselet itseäsi,
peilitönnä
tuijotat.
Tunnet, että jotain puuttuu,
muttet
käsiisi saa.
Teet päivän työsi,
, kuten elämäsi sanelee,
mutta tunnet,
ettei kaikki
näy.
  Istahdat puiston penkille,
huokaat tyhjyyttäsi,
vaillinaista eläämääsi.
Viereesi istahtaa vanha ihminen,
ikäihminen,
jolla silmät elämästä verestää.
  Hän juttelee pyytelemättä,
hän säät noituu
kyselemättä ja vihdoin
sinua katsoo:
lapseni,
olen isäsi.
  Elämäsi täyttyi, olet saanut
isäsi,
hänet, joka puuttui
sinusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...