Peura söi talitinttien talipallot,
pasko kupan päälle.
Kaunis eläin,
metsän vikkeläkinttu,
elämän kaunis.
Nyt mutustaa pihanperillä,
märehtii samoin, kun mummoni
mansikki.
Korvat kuulostelevat
maisemaa,
kulkukissa ei ole näkevinään,
liian iso pala purtavaksi ja
löntystää metrsähiirten
kotopaikoille.
Laitoin tiaisille uudet talipallukat,
nyt tikapuilla
omenapuun latvuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti