Päivä sarastaa,
mieli kohenee,
puet itsesi
nautit kahvisi,
mielesi kutoo päivääsi.
Päivä,
ihmisen kokoinen,
itsensä sitomista
yhteiskunnan
rattaisiin,
rattaisiin, jotka illan tullen
otteistaan päästää,
Silloin
sinä jälleen
itsesi kera
illastat.
Iltarusko
kattaa
pöytäsi,
kohtapuolin
unimaat
kaipaavat sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti