Alkupäivä,
aamu.
Peitot kahisevat,
varpaat työntyvät
peitton kulmista,
unisilmät raottuvat,
venyttelyt luonnostaan.
Kissakin pituuttaan mittailee,
odottelee ovenavaajaa,
hän on tottunut siihen,
vanha arvokas lady.
Luontoäitee viellä verhonsa
pitää,
mut pian raottaa,
pois vetäsee,
jolloin aurinkoinen sylinsä
päivään ottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti